Robotisaatio - uhka vai mahdollisuus ikääntyneiden hyvinvointipalveluissa?

Olisitko tulevaisuudessa valmis antamaan palvelurobotin hoitaa ikääntynyttä itseäsi tai lähimmäistäsi ? Vai haluaisitko inhimillistä ihmisen tuottamaa hoitoa ja huolenpitoa? Toisaalta, onko tällaiselle vastakkainasettelulle lainkaan tarvetta, sillä
voisiko robotisaatio ollakin tulevaisuuden oleellinen ja oiva osa uudistuvaa
hyvinvointipalveluiden kokonaisuutta? Mitä asiasta ovat mieltä eri tutkijat ja millaisia tutkimuksia ja yhteistöitä asian tiimoilta on meneillään Suomessa?

Robottihylje Paro "hoivatyössään".

Robottiautomaatiota ja robotteja on jo pitkään ollut käytössä sosiaali- ja terveydenhuollossa mm. robottikirurgiassa, lääkkeiden jakelussa ja kuljetuksissa, proteeseissa, kuntoutuksessa, ruokailun apuvälineenä, esineiden nostamisessa ja kognitiivisessa avustamisessa. Myös terapiaa varten on erityisesti muistisairaille kehitetty robottihylje Paro (Sosiaalialan työnantajat ry, 2016). 

Robottiteknologia kehittyy jatkuvasti ja tutkimukset palvelurobottien kehittämiseksi sekä niiden mahdollisuudesta käyttää vanhustenhoidossa on nykypäivää sekä samalla tulevaisuutta. Olisiko palvelurobotti sitten korvaava hoitotyöntekijä vai avustaisiko se inhimillistä hoitotyöntekijää niin, että se vapauttaisi hoitohenkilökuntaa varsinaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen hoidettavan kanssa? 

On varmasti oikeutettua pohtia, uhkaako tulevaisuuden robotisaatio viedä hoitohenkilökunnan työpaikkoja ja heikentyykö mahdollisesti potilasturvallisuus vai luoko se mahdollisuuden parantaa hyvinvointipalveluita niin, että toisarvoiset, vaikkakin tärkeät, työt teetettäisiin robottien avulla ja varsinaista inhimillistä läheisyyttä ja kosketusta omaavaa hoitotyötä voitaisiin lisätä nykyisestä?

Robotisaatioaktivisti Christina Andersson Robotics Finland'ista esitteli sosiaalisen Zora-robotin MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa (14.7.2016). Zora-robottin nähtiin ohjelmassa suorittavan aamujumppaohjelman. Zora-robottia seuraamalla voi tehdä jumppaohjelman eri tasoisen kuntoilijan mukaan - ohjelmassa esitettiin tuolilla suoritettavia perusliikkeitä musiikin kera. 

Christina Andersson esitti myös mielenkiintoisen vision hoitotyön kehittämisestä robotisaation avulla. Hän kuvaa tulevaisuuden hoitotyön muuttuvan sellaiseksi, missä robotteja voidaan käyttää apuna mm. logistiikan, lääkejakelun ja erilaisten kirjaamistehtävien töissä, kirjojen lukemisessa ja hoitohenkilökunta voisi käyttää vapautuvia resursseja luovempaan ja inhimillisempään hoitotyöhön, johon tällä hetkellä hoitohenkilökunnalla on entistä vähemmän aikaa. Mikäli sosiaali- ja terveydenhuollon robotisaation kehitys menisi Anderssonin kuvaamaan suuntaan, olisi kehitys varmastikin tervetullut muutos. Tämän tapaisella kehityksellä ei hoitotyöpaikat välttämättä vähenisi, mutta toimenkuvat muuttuisivat merkittävästi. 

Elinkeinoelämän keskusliiton 2015 järjestämässä Vaasan yliopiston ja ammattikorkea-koulujen koulutuksen suunnittelijoille ja kehittäjille suunnatussa työpajassa Andersson
myös totesi, että robotisaatio on isompi asia kuin Internet oli aikoinaan. Työpaja oli osa EK:n koordinoimaa Digitalous ja korkeakoulutus -hanketta, joka tuottaa näkemystä digitalisaation aiheuttamista muutospaineista osaamiseen ja koulutukseen. Osaamisen ja koulutuksen muutokseen vastauksia etsivässä hankkeessa on EK:n lisäksi mukana Aalto-yliopisto ja Laurea-ammattikorkeakoulu.(EK, 2015)


Myös Elinkeinoelämän keskusliitto on samalla kannalla Anderssonin kanssa siitä, että robotit eivät veisi ihmisiltä töitä, mutta työ kyllä muuttuisi. EK totetaa, että hoitotyössä robotiikkaa hyödynnetään yhä enemmän ja että robottien panosta tarvitaan esimerkiksi käyttäjäystävällisten apuvälineiden kehittämisessä vanhustenhoitoon. EK:n asiantuntijan Marita Ahon mukaan hoitotyön opettamisessa on menossa iso murros. Aho sanoo myös, että on irrottauduttava siilomaisesta ajattelusta ja edettävä kohti laaja-alaisempaa, ihmiskeskeisempää ja ilmiöpohjaisempaa tapaa ratkaista hoitotilanteet.(EK, 2015)

Oxfordin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet ja laskeneet millä todennäköisyydellä eri ammatit häviävät tai niiden sisältö muuttuu olennaisesti 10-20 vuoden sisällä. Kyseistä tutkimusta on HS:n mukaan Suomeen soveltanut Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. Sen mukaan digitalisaatio uhkaa yli kolmannesta Suomen ammateista. Ihminen pärjää kuitenkin kuulemma parhaiten luovuutta, sosiaalisia taitoja ja motorista näppäryyttä edellyttävissä tehtävissä. Oxfordin tutkijat ovat määrittäneet yhdeksän aihealuetta, joissa ihminen päihittää robotin ylivoimaisesti ja ne ovat tutkimuksen mukaan omaperäisyys, taiteelliset taidot, muiden avustaminen ja ihmisistä huolehtiminen, neuvottelu, suostuttelu, sosiaalinen havaintokyky, ahtaa työolot ja hankalat asennot, sorminäppäryys ja manuaalinen näppäryys (HS, Ura&Raha,2016).

Jos miettii Oxfordin tutkijoiden tutkimustuloksien perusteella hoitotyön muuttumista entistä enemmän robottien tekemäksi, ei tällainen visio ole liene toteutumassa aivan pienellä aikavälillä eikä ilman perustavaa laatua tehtyjä tutkimuksia. Hoitotyö kun edellyttää tulevaisuudessakin edelleen kiistatta mm. neuvottelu-, suostuttelu- ja sosiaalista havaintokykyä, muiden avustamistaitoa sekä ihmisistä huolehtimistaitoa, puhumattakaan tutkijoiden määrittämistä muista aihealueista, joissa ihminen päihittää robotin. Robottien käyttäminen muussa hoitotyössä esiintyvissä tehtävissä kuitenkin vapauttaisi henkilökunnan luovempaan, sosiaalisempaan ja inhimillisempään hoitotyöhön, joita peräänkuulutetaan päivittäin julkisessa keskustelussa puhuttaessa vanhusten hyvinvointipalveluista.

Hyvinvointipalveluita ja robotimaatiota pohdittaessa, on myös otettava monia muitakin näkökohtia huomioon. Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE) -hankkeen tilanneselvitys 2015 toteaa, että hanke tutkii monitieteisesti palvelurobotiikan mahdollistavat tuotteiden ja palveluiden innovoinnin ja hyvinvointipalveluiden uudistumisen erityisesti ikääntyvän väestön tarpeisiin. Tilanneselvityksessä kerrotaan, että palvelurobotiikkaa on tärkeää tarkastella monista eri näkökulmista ja eri tasoilla, yksittäisestä käyttäjästä aina systeemitasoon asti, jotta voidaan varmistaa palvelurobotiikan järkevä ja vaikuttava käyttö. (ROSE-konsortio, Tilanneselvitys 2015)

Selvityksessä myös todetaan, että Eurobarometri (2012) -tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista ja kolme viidesosaa eurooppalaisista ajattelee, että robottien käyttö tulisi kieltää lasten, vanhusten ja vammaisten ihmisten hoidossa. Jopa 84 % suomalaisista vastaajista kokee epämukavana, että robotti hoitaisi omia lapsia ja ikääntyneitä vanhempiaan, ja vain 7 % hyväksyisi robottihoitajan. Tosin selvityksessä mainitaan toisesta kyselytutkimukseen osallistuneesta 2000 ihmisen kokoisesta ryhmästä , jossa havaittiin, että erityisesti ikääntyneet ihmiset haluavat robotin avukseen, jos se auttaisi heitä säilyttämään itsenäisen toimintakyvyn. Ihmishoitaja koettiin silti mieluisammaksi kuin robottihoitaja. Robotit hyväksytään selvityksen mukaan helpommin, mikäli niiden koetaan työskentelevän ihmisten rinnalla eikä korvaavan ihmisiä. ROSE-tutkimuksessa todetaankin hoitoalan olevan haasteellinen, johtuen eettisten, lainsäädännöllisten ja sosiaalisten tekijöiden keskeisestä asemasta. (ROSE-konsortio, Tilanneselvitys 2015)

Entä mikä on vastuukysymys, mikäli robotteja käytettäisiin hoitotyössä? Myös tätä seikkaa ROSE-hanke selvittää ja tutkii. Tutkimuksissa pohditaan, miten vastuu jakautuisi laitevalmistajan, käyttöönottajan, hoitohenkilökunnan ja lainsäätäjien kesken. Mahdollinen robotteihin ohjelmoitava moraalinen päätöksenteko arvelluttaa tutkijoita ja kysymys on selvityksen mukaan kiistanalainen. (ROSE-konsortio, Tilanneselvitys 2015)


Kaikesta päätellen, robotisaatio on tulevaisuutta myös ikääntyneiden hoivapalveluissa. Millaiseksi sen osuus ikääntyneiden hoidossa muodostuu, on pitkälle kiinni tutkijoiden ja asiantuntijoiden hankkeiden ja tutkimusprojektien loppulausunnoista ja päätelmistä. 


Itse katsoisin robotisaation olevan enemmäkin mahdollisuus kuin uhka, mutta kuten ROSE-konsortiossakin on todettu, on paljon eri tekijöitä, joiden vaikutukset on huolella selvitettävä ennen robottien laaja-alaista käyttöönottoa ikääntyneiden hyvinvointipalveluissa. Kokemukset palvelurobottien käytöstä ovat vielä myös melko pieniä otoksia, joten niitäkin tulisi lisätä, jotta saataisiin laajempaa käyttökokemustietoa. Lisäksi hoitoalan koulutuksia on kehitettävä ja lisättävä muuttuvan toimialan mukaiseksi niin alalla jo toimiville kuin uusille tulokkaille, jonka myötä hoitoalan digitalisoituminen voisi houkutella uusia työntekijöitä ja lisätä myös alan houkuttelevuutta omalta osaltaan. 


Lähteet:
http://www.sosiaaliala.fi/robotit-marssivat-myos-hyvinvointipalveluihin/  http://www.aka.fi/globalassets/33stn/tilannekuvaraportit/tech-kyrki-robotiikkahyvinvointi-jaterveyspalveluissa_20160104.pdf 
https://vttblog.com/2016/03/15/palvelurobotiikkaa-ikaantyvan-vaeston-avuksi-avaimena-kayttajalahtoinen-yhteiskehittaminen/
http://www.innohoiva.fi/tuote/paro-hyljerobotti/
http://www.hs.fi/tiede/a1362731706918
http://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2015/04/29/robotit-eivat-vie-tyota-ihmisilta-mutta-tyo-muuttuu/
http://zorarobot.fi/robotti/seniorit/
http://www.hs.fi/ura/a1451969493383 
http://yle.fi/uutiset/hoitorobotit_kiiruhtavat_vanhustyohon/6140646
https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/luentomateriaali/2016/robotit_ja_hyvinvointipalveluiden_tulevaisuus_-_ville_kyrki_id_1944.pdf
http://yle.fi/uutiset/hoitorobotti_jai_alypuhelimen_jalkoihin__lapimurto_vaatii_uusia_ominaisuuksia/8041163
http://markkinointi.laurea.fi/Kehittaja_1-2016/#/article/14/page/1-1
https://www.laurea.fi/tiedotteet/Sivut/Kehittaja-lehti-Robotit-ja-hyvinvointipalvelujen-tulevaisuus.aspx

Käsitteitä:

"Konsortio: Konsortio on yritysten jonkin erityisen, tilapäisen hankkeen toteuttamista varten muodostama projektiorganisaatio. Konsortio voi olla juridiselta muodoltaan tilapäinen työyhteenliittymä. Suurissa projekteissa se voi olla myös yhtiö, kuten avoin yhtiö tai osakeyhtiö. Projektin tarkoitus on tyypillisesti yhteisen tutkimus- ja tuotekehittelyhankkeen toteuttaminen tai yhteisesti toteutettava toimitus. Konsortiosopimus solmitaan sopimuksen osapuolten yhdessä toteuttaman projektin puitteiden ja hallinnon määrittelemiseksi."
(http://www.jarisotka.fi/teknologiajuridiikan-sanastoa-112010/ )

"Aikuisen lapsen sietokyky paukkuu ikääntyvää vanhempaa hoitaessa:...."

Ylen kotimaan toimittaja Susanna Vilpponen kirjoitti 19.6.2016 "Aikuisen lapsen sietokyky paukkuu ikääntyvää vanhempaa hoitaessa: Triplaloukku ahdistaa ja vie voimat". Kirjoituksessa käsitellään muun muassa sitä roolien muutosta perheessä, kun ikääntyvä vanhempi alkaa tarvita apua tai on jo pitkään tarvinnut apua jokapäiväisten toimintojen ja asioiden hoitamisessa. Vanhemman ja lapsen roolit voivat muuttua varsin nopeastikin päinvastaiseksi kuin mitä ne olivat ennen ja totutuista vastuujaoista sukeltaminen tuntemattomaan ja outoon roolimaailmaan voi tuoda tullessaan voimakkaitakin sopeutumisongelmia perheenjäsenten keskuudessa. 

Vanhuspsykiatri Pirjo Juhela toteaa kirjoituksessa, että monelle ikääntyvälle on kova pala tunnustaa oma heikkoutensa ja että myös avun vastaanottaminen on vaikeaa ja se voidaan kokea todella kiusalliseksi. Juhela kertoo nähneensä tapauksia, jossa äiti on todella hauras ja heikko, mutta pitää silti kiinni siitä vallastaan, jossa hän on se , joka määrää ja tietää. Se voi olla todella iso haaste.

Millaisia tunteita sitten on lupa tuntea, kun roolit perheessä ovat heittäneet kuperkeikkaa ? Entä mistä saa voimaa jatkaa hoitamista tai apua, mikäli voimat eivät tunnu riittävän ja tunnemyrskyt vievät mennessään? Vai saako omaishoitaja näyttää lainkaan väsymyksen tunteita tai purkaa tuntemuksiaan?

Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen koordinaattori Minna Oulasmaa pohtii kirjoituksessa, että vaikka on puhdas halu auttaa, niin vastaan voi tulla aggressioita, syytöksiä ja haukkumisia ja ja jatkaa, että se voi vaikuttaa hoivahalukkuuteen aika paljon. Oulasmaa muistuttaa, että silloin on hyvä ymmärtää, että oma vanhempi on tilanteessa puolustuskannalla ja että se helpottaa, kun ymmärtää, että toinen on hädissään ja peloissaan. Oulasmaa myös opastaa, että solvauksia ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

Oulasmaan mielestä on tärkeää tunnustaa oma rajallisuus ja alkaa hoitamaan asioita tarpeeksi ajoissa. Palvelutalojen ja tukitoimien pitkät jonot voivat hänen mukaansa johtaa siihen, että seniorin kunto voi mennä jo odotteluaikana tosi huonoksi ja samaan aikaan omaiset ajavat itsensä piippuun ja vasta sitten aletaan asioida kunnan toimijoiden kanssa. 


Vanhuspsykiatri Juhela toteaa myös, että aina suhteet vanhempiin ei ole olleet ruusuiset
ja kun vahvatahtoinen äiti tai isä muuttuu 
hauraaksi avuntarvitsijaksi ristiriitaiset tunteet nousevat pintaan. Silloin on asiantuntijoiden mukaan äärimmäisen tärkeää päästä purkamaan omia tunteita joko ammattiauttajan tai luottoystävän kanssa. Juhela on huomannut, että ulkopuolista apua on tarjolla aika vähän. Hän kertoo, että vertaistuki olisi kuitenkin erittäin tarpeellista, jotta voisi vaihtaa kokemuksia eri tunteista, jotka saattavat olla hyvinkin kielteisiä ja pahoja. Myös Oulasmaa korostaa asioiden käsittelyn tarpeellisuutta ja sanoo, että jokainen tuossa tilanteessa oleva ansaitsee luottoihmisen kenen kanssa voi puhua niistä raadollisista tunteistakin sillä tavoin, ettei tarvitse esittää jaksavaa ja pärjäävää sankarilasta, joka hoitaa kaiken.

Oulasmaa on myös sitä mieltä, että vaikka menneisyyden haamut nousisivat päivänvaloon ja tie olisi mäkinen, voivat vaikeatkin suhteet päätyä lopulta onnellisesti. Oman isän tai äidin huolehtiminen voi myös lähentää ja uudistaa lapsen ja vanhemman suhdetta.  Hän toteaa, että parhaimmillaan hoitojaksosta voi tulla molemmille erittäin mieluisa ajanjakso ja että sen kautta on hyvä mieli koko loppuelämäksi.

Virallisia ja epävirallisia omaishoitajia painii näidenkin arkisten asioiden parissa päivästä ja vuodesta toiseen. Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n mukaan Suomessa on arviolta 60 000 omaishoitajaa, jotka tekevät ympärivuorokautisesti sitovaa ja vaativaa omaishoitotyötä. Suurin osa omaishoitotilanteista jää lakisääteisen korvauksen ulkopuolelle huolimatta siitä, että tilanteiden sitovuus ja vaativuus selkeästi tukea edellyttäisikin.  Lainsäädännössä (laki omaishoidon tuesta) omaishoitajalla tarkoitetaan hoidettavan omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen hoidettavan kotikunnan kanssa. Tuen saajien määrä (noin 13 000 vuonna 1994) on noussut tasaisesti ja oli vuonna 2014 noin 43 000. 

On ollut positiivista huomata, että julkisessa keskustelussa on huomioitu myös iäkkäitä ihmisiä hoitavat omaishoitajat ja heidän jaksaminen. Keskustelua ja kansalaiskoulutusta tulisi olla myös tästä aiheesta enemmänkin, sillä omaishoitajien jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää asia, jotta ikäihmisten hyvinvointi voidaan samalla taata siltäkin osin. Toisaalta on myös muistettava, että omaishoitajuus ei koske pelkästään iäkkäiden ihmisten hoitamista, sillä omaishoitajuus ei katso hoidettavan ikää.

Kun mietitään yhteiskunnassamme tapahtuvaa selkeää väestön nopeaa ikääntymistä ja samalla julkisten kustannusten karsimista, ei pidä unohtaa, että omaishoitajuus on tulevaisuudessakin yhteiskunnalle ensiarvoisen tärkeä hoitomuoto, jota tulee ehdottomasti tukea - myös rahallisesti. Tuen myöntämisen perusteita tulee jatkuvasti tarkistaa ja on huomioitava paremmin yksilölliset tarpeet päätöksissä. Tärkeää on myös hoidettavan lisäksi taata omaishoitajien jaksaminen ja kehitettävä sekä parannettava myös tätä osa-aluetta.

Jaksamista kaikille omaishoitajille - muistakaa, että hoitamanne rakkaat läheiset ovat elämänne arvokkain rikkaus!

Oletko Sinä omaishoitaja? Käy tekemässä testi - saatat yllättyä: tästä testiin 

Entä tunnistatko omaishoitajan: 

http://www.tunnistaomaishoitaja.fi/oppaat/tunnista_omaishoitaja.pdf 

Omaishoidon arjesta muualla suosittelen seuraavaa blogia:
http://siipiensuojaan.blogspot.fi/ 


Lähteet:
http://yle.fi/uutiset/aikuisen_lapsen_kestokyky_paukkuu_ikaantyvaa_vanhempaa_hoitaessa_triplahoitoloukku_ahdistaa_ja_vie_voimat/8965253 
http://www.omaishoitajat.fi/
http://www.tunnistaomaishoitaja.fi/ 
Kuvat: https://pixabay.com