"Aikuisen lapsen sietokyky paukkuu ikääntyvää vanhempaa hoitaessa:...."

Ylen kotimaan toimittaja Susanna Vilpponen kirjoitti 19.6.2016 "Aikuisen lapsen sietokyky paukkuu ikääntyvää vanhempaa hoitaessa: Triplaloukku ahdistaa ja vie voimat". Kirjoituksessa käsitellään muun muassa sitä roolien muutosta perheessä, kun ikääntyvä vanhempi alkaa tarvita apua tai on jo pitkään tarvinnut apua jokapäiväisten toimintojen ja asioiden hoitamisessa. Vanhemman ja lapsen roolit voivat muuttua varsin nopeastikin päinvastaiseksi kuin mitä ne olivat ennen ja totutuista vastuujaoista sukeltaminen tuntemattomaan ja outoon roolimaailmaan voi tuoda tullessaan voimakkaitakin sopeutumisongelmia perheenjäsenten keskuudessa. 

Vanhuspsykiatri Pirjo Juhela toteaa kirjoituksessa, että monelle ikääntyvälle on kova pala tunnustaa oma heikkoutensa ja että myös avun vastaanottaminen on vaikeaa ja se voidaan kokea todella kiusalliseksi. Juhela kertoo nähneensä tapauksia, jossa äiti on todella hauras ja heikko, mutta pitää silti kiinni siitä vallastaan, jossa hän on se , joka määrää ja tietää. Se voi olla todella iso haaste.

Millaisia tunteita sitten on lupa tuntea, kun roolit perheessä ovat heittäneet kuperkeikkaa ? Entä mistä saa voimaa jatkaa hoitamista tai apua, mikäli voimat eivät tunnu riittävän ja tunnemyrskyt vievät mennessään? Vai saako omaishoitaja näyttää lainkaan väsymyksen tunteita tai purkaa tuntemuksiaan?

Väestöliiton vanhemmuuskeskuksen koordinaattori Minna Oulasmaa pohtii kirjoituksessa, että vaikka on puhdas halu auttaa, niin vastaan voi tulla aggressioita, syytöksiä ja haukkumisia ja ja jatkaa, että se voi vaikuttaa hoivahalukkuuteen aika paljon. Oulasmaa muistuttaa, että silloin on hyvä ymmärtää, että oma vanhempi on tilanteessa puolustuskannalla ja että se helpottaa, kun ymmärtää, että toinen on hädissään ja peloissaan. Oulasmaa myös opastaa, että solvauksia ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

Oulasmaan mielestä on tärkeää tunnustaa oma rajallisuus ja alkaa hoitamaan asioita tarpeeksi ajoissa. Palvelutalojen ja tukitoimien pitkät jonot voivat hänen mukaansa johtaa siihen, että seniorin kunto voi mennä jo odotteluaikana tosi huonoksi ja samaan aikaan omaiset ajavat itsensä piippuun ja vasta sitten aletaan asioida kunnan toimijoiden kanssa. 


Vanhuspsykiatri Juhela toteaa myös, että aina suhteet vanhempiin ei ole olleet ruusuiset
ja kun vahvatahtoinen äiti tai isä muuttuu 
hauraaksi avuntarvitsijaksi ristiriitaiset tunteet nousevat pintaan. Silloin on asiantuntijoiden mukaan äärimmäisen tärkeää päästä purkamaan omia tunteita joko ammattiauttajan tai luottoystävän kanssa. Juhela on huomannut, että ulkopuolista apua on tarjolla aika vähän. Hän kertoo, että vertaistuki olisi kuitenkin erittäin tarpeellista, jotta voisi vaihtaa kokemuksia eri tunteista, jotka saattavat olla hyvinkin kielteisiä ja pahoja. Myös Oulasmaa korostaa asioiden käsittelyn tarpeellisuutta ja sanoo, että jokainen tuossa tilanteessa oleva ansaitsee luottoihmisen kenen kanssa voi puhua niistä raadollisista tunteistakin sillä tavoin, ettei tarvitse esittää jaksavaa ja pärjäävää sankarilasta, joka hoitaa kaiken.

Oulasmaa on myös sitä mieltä, että vaikka menneisyyden haamut nousisivat päivänvaloon ja tie olisi mäkinen, voivat vaikeatkin suhteet päätyä lopulta onnellisesti. Oman isän tai äidin huolehtiminen voi myös lähentää ja uudistaa lapsen ja vanhemman suhdetta.  Hän toteaa, että parhaimmillaan hoitojaksosta voi tulla molemmille erittäin mieluisa ajanjakso ja että sen kautta on hyvä mieli koko loppuelämäksi.

Virallisia ja epävirallisia omaishoitajia painii näidenkin arkisten asioiden parissa päivästä ja vuodesta toiseen. Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n mukaan Suomessa on arviolta 60 000 omaishoitajaa, jotka tekevät ympärivuorokautisesti sitovaa ja vaativaa omaishoitotyötä. Suurin osa omaishoitotilanteista jää lakisääteisen korvauksen ulkopuolelle huolimatta siitä, että tilanteiden sitovuus ja vaativuus selkeästi tukea edellyttäisikin.  Lainsäädännössä (laki omaishoidon tuesta) omaishoitajalla tarkoitetaan hoidettavan omaista tai muuta hoidettavalle läheistä henkilöä, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen hoidettavan kotikunnan kanssa. Tuen saajien määrä (noin 13 000 vuonna 1994) on noussut tasaisesti ja oli vuonna 2014 noin 43 000. 

On ollut positiivista huomata, että julkisessa keskustelussa on huomioitu myös iäkkäitä ihmisiä hoitavat omaishoitajat ja heidän jaksaminen. Keskustelua ja kansalaiskoulutusta tulisi olla myös tästä aiheesta enemmänkin, sillä omaishoitajien jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää asia, jotta ikäihmisten hyvinvointi voidaan samalla taata siltäkin osin. Toisaalta on myös muistettava, että omaishoitajuus ei koske pelkästään iäkkäiden ihmisten hoitamista, sillä omaishoitajuus ei katso hoidettavan ikää.

Kun mietitään yhteiskunnassamme tapahtuvaa selkeää väestön nopeaa ikääntymistä ja samalla julkisten kustannusten karsimista, ei pidä unohtaa, että omaishoitajuus on tulevaisuudessakin yhteiskunnalle ensiarvoisen tärkeä hoitomuoto, jota tulee ehdottomasti tukea - myös rahallisesti. Tuen myöntämisen perusteita tulee jatkuvasti tarkistaa ja on huomioitava paremmin yksilölliset tarpeet päätöksissä. Tärkeää on myös hoidettavan lisäksi taata omaishoitajien jaksaminen ja kehitettävä sekä parannettava myös tätä osa-aluetta.

Jaksamista kaikille omaishoitajille - muistakaa, että hoitamanne rakkaat läheiset ovat elämänne arvokkain rikkaus!

Oletko Sinä omaishoitaja? Käy tekemässä testi - saatat yllättyä: tästä testiin 

Entä tunnistatko omaishoitajan: 

http://www.tunnistaomaishoitaja.fi/oppaat/tunnista_omaishoitaja.pdf 

Omaishoidon arjesta muualla suosittelen seuraavaa blogia:
http://siipiensuojaan.blogspot.fi/ 


Lähteet:
http://yle.fi/uutiset/aikuisen_lapsen_kestokyky_paukkuu_ikaantyvaa_vanhempaa_hoitaessa_triplahoitoloukku_ahdistaa_ja_vie_voimat/8965253 
http://www.omaishoitajat.fi/
http://www.tunnistaomaishoitaja.fi/ 
Kuvat: https://pixabay.com