Ikäihmiset jäävät digiyhteiskunnan jalkoihin

Kuva: Ylen uutisgrafiikkaa (YLE 6.10.2015)

Yle uutisoi lokakuussa 2015 (YLE 6.10.2015), että digiyhteiskunta unohtaa ikäihmiset. Kirjoituksessa todetaan, että palvelujen muuttuminen sähköiseksi on niin haasteellista, että moni pyytää lähisukulaisensa hätiin ja jatkaa, että tilanne voi muuttua haasteelliseksi niin autettavalle kuin auttajalle, kun palvelut karkaavat hyväkuntoisen ulottumattomiin. Samainen Ylen nettikyselyn tulos osoittaa, että vanhempien nettiasioiden hoitaminen on yleistä. Tulos osoittaa, että lähes 90 % vastaajista hoitaa vanhempiensa nettiasioinnin kokonaan tai osittain. 

Vtkl toteaa, että Suomessa on lähes 500 000 ikäihmistä (yli 65-vuotiasta), jotka eivät käytä tietotekniikkaa (vtkl.fi viitattu 7.8.2016). Yle taas kertoi toukokuussa 2016 (YLE , 6.5.2016 viitattu 7.8.2016), että lähes 400 000 suomalaiselta puuttuu pankkitunnukset. Samaan aikaan henkilöpalveluja karsitaan lähes kaikilta yhteiskunnallisilta osa-alueilta ja asiakkaat pakotetaan asioimaan netin kautta. Pankkitunnuksin kuitenkin pitäisin hoitaa asioinnit yhteiskuntaan päin. Verkkopankkitunnuksia käytetään siis myös sähköiseen tunnistautumiseen, mikä hankaloittaa asioiden hoitoa iäkkäiden puolesta, sillä käytännössä monia asioita ei voi netissä hoitaa toisen puolesta, mikäli tällä ei ole omia tunnuksia, kertoo Yle uutisessaan. (YLE 6.10.2015)  Pankit ovat 2000-luvulla lopettaneet jo lähes kokonaan myös käteiskassapalvelut konttoreissaan. Kelkasta ovat pudonneet varsinkin eläkeläiset, joille verkkomaailma on vieras. Ylen kyselyn mukaan yleisintä on juuri pankkiasioiden hoito vanhempiensa puolesta. Samoin on huomattu, että ikäihminen antaa mahdolliset pankkitunnukset myös läheisensä, kuten lastensa, käyttöön, vaikka niin ei saisi tehdä. Asiat on kuitenkin saatava hoidettua ja tällainen toiminta on hyvin yleistä.

Kuva: Ylen uutisgrafiikkaa (YLE 6.10.2015)

Kyselyyn vastanneista (YLE 6.10.2015) reilut 70 % ilmoitti, että vanhempien asioiden hoitoon netissä vaatii tunnin viikossa. Neljännekseltä meni 1-3 tuntia ja vajaalta viideltä prosentilta meni yli 3 tuntia viikossa. 

Muistan jo vuosien takaa tapauksen, jossa iäkäs rouva joutui ottamaan elämänsä ensimmäisen pankkikortin pankkikirjan poistuttua ja tuli takaisin konttoriin vielä silloiseen asiakaspalveluun automaatilla käytyään ja kertoi, että kortti on viallinen. Pankkivirkailijan kanssa käytiin automaatilla tarkastamassa, mikä oli vikana. Iäkäs asiakas latasi pankkikortin automaattiin ja kuiskasi tunnuslukunsa automaatille. "Ei se toimi, näettehän", sanoi iäkäs asiakas. Meille monelle digitaalisessa maailmassa eläneenä ovat useat asiat niin itsestään selviä, että unohdamme tyystin iäkkäiden ihmisten henkilökohtaisen palvelun tarpeen ja digitaalisen maailman ymmärtämisen vaikeuden. Vaikka ikäihmisellä olisi halu oppia sähköisiä toimintoja, voi olla lähes mahdoton saada kaikki ymmärtämään niiden käyttöä. Vanhus- ja lähimmäispalveluliittoon perustettiin kesäkuussa 2016 Ikäteknologiakeskus edistämään vanhusväestön nettiosaamista. Liiton selvityksissä samoin kuin Tilastokeskuksen tutkimuksissa on todettu, että vain joka neljäs 75-89-vuotias etsii itse tietoa netistä ja vain joka viides hoitaa itse pankkiasiansa ja kaikki kuitenkin haluaisivat olla itsenäisiä, kertoo Yle uutisessaan lokakuussa 2015.(YLE 6.10.2015) Tällaiset luvut osoittavat selkeästi, että sähköiseen palveluun on menty liian laajasti ikäihmiset unohtaen.


Iltalehti taas uutisoi viime perjantaina (IL 5.8.2016 viitattu 7.8.2016), että Nordea suunnittelee lopettavansa paperisten tunnuslukujen käytön ja tarjoaa asiakkailleen digitaalisia tunnuslukuja. Ne olisi ladattavissa lähinnä älypuhelimiin tai mikäli älypuhelinta ei olisi käytössä, pankki suunnittelee lähettävänsä näille asiakkaille tunnuslukulaitteen, johon voi ladata lukemattoman määrän tunnuslukuja.

Kaikki nämä yllämainitut tapaukset tietävät sitä, että monelle ikäihmiselle digihyppy tuntemattomaan voi olla lähes ylivoimainen. Sähköiset palvelut ja digitaaliset laitteet edellyttävät, että asiakas on perillä digitaalisen maailman saloista. Kukaan ei kuitenkaan ota huomioon, että kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta tai kykyä asioida digitaalisesti. On tietenkin oletettavissa, että nykyiset työssä käyvät ihmiset osaavan ikäihmisinä käyttää erilaisia laitteita ja sähköisiä palveluja, mutta siihen on vielä aikaa. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että ikäihmiselle voi tuottaa hankaluuksia suoriutua eläkkeellä myös tulevaisuudessa digitaalisen maailman vaatimista tieto-taidoista, vaikka sen olisi työelämässä aiemmin osannut. Digitaalinen maailmankin muuttuu jatkuvasti ja selainpäivityksiäkin on viimeaikoinakin tullut melko tiheään.

Entäpä kun mietitään tasavertaista kohtelua kansalaispalveluissa, niin onko oikeutettua, että esimerkiksi pankkipalvelut eivät olekkaan enää välttämättä kaikkien tavoitettavissa? Olemmeko tyystin sivuuttaneet pankkimaailmassa tapahtuneet muutokset asiakaspalvelujen sähköistämistä ja hyväksyneet sen, että pankit ovat kokonaan liikelaitoksia, joiden tavoitteena on pelkkä voitto, ja että he voivat palvelukonsepteillaan määritellä ja rajata haluamansa asiakaskunnan, kuten ikäihmiset ja sillä siisti? Tulisiko pankkilaitoksien toimintaa säätää lailla niin, että kansalaisilla olisi jatkossakin oikeus päättää, asioiko pankin kanssa sähköisesti vai henkilökohtaisesti. Eikö kaikille tulisi olla mahdollisuus muuhunkin kuin sähköiseen asioimistapaan ilman, että palvelumuoto asettaa asiakkaat eriarvoiseen asemaan omaisuuden, kyvyn tai muun asiakkaan henkilökohtaisen ominaisuuden takia?

Ylipäätään palvelujen siirtäminen nettiin harmittaa ikäihmisiä. Esimerkiksi Eläkeliitto on ottanut kantaa perinteisten palvelujen säilyttämisen puolesta, kertoo Yle uutisessaan toukokuussa 2016 (YLE 5.1.2016 viitattu 7.8.2016). Eläkeliiton Karjalan piirin puheenjohtaja Esko Simonen kommentoi kyseisessä Ylen uutisessa, että ihmisiä ei voi pakottaa käyttämään nettiä. Varsinkin, jos joutuu käyttämään ulkopuolista apua, niin se ei ole mukavaa edes yksityisyyssyistä, hän jatkaa. Eläkeliitto ei kuitenkaan ole täysin vastahankaan Ylen kirjoituksen mukaan, vaan se kannustaa jäseniään opettelemaan atk-taitoja.

On hieman huvittavaa huomata, että moni hyvää tarkoittava taho kertoo nettisivuillaan eri info-sivuillaan muun muassa tietokoneen käyttöopastuksista, miten liikkua netissä ja tietenkin miten hankkia ensimmäinen tietokone! Jossain lehtihaastattelusta muistan lukeneeni tänä kesänä, että monia ikäihmisiä ärsyttää se, että kaikkialla lehtijutuissa ja monissa asiapapereissa lukee "lue lisää netistä" tai "lisätietoja netistä". Entäs jos ei ole netinkäyttöön mahdollisuutta? Puhutaan, että eläkeläisillä nykyisin ja tulevaisuudessa parempi toimeentulo kuin aiemmin, mutta on kuitenkin selvä totuus, että kaikillä ikäihmisillä ei ole varaa hankkia kalliita tietokoneita ja ohjelmia.

Entä kuka tavoittaa ja opettaa ikäihmiset tietokoneen ja internetin ihmeelliseen maailmaan? Kenellä on resursseja opettaa yksin kotona asuvan ja nippa nappa toimeentulevan mummon tai papan, miten hankkia oma tietokone ja miten sitä käytetään? Mikäli esimerkiksi yksinäisen ikäihmisen tietokonemaailman salojen opettaminen ja kouluttaminen on vain kansalaisjärjestöjen ja muiden vapaaehtoistoimintojen varassa, niin pelkäänpä, että huomattava osa ikäihmisistä unohtuu ja jää jalkoihin tässä digimaailmaan ryntäämisessä. Samaa mieltä on myös Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton erityisasiantuntija Lea Stenberg, joka ihmettelee Ylen kirjoituksessa (YLE 6.10.2015) sitä, mihin vanhukset on unohdettu digitalisoinnissa. Stenbergin mukaan Ruotsissa on jo huomattu, että ikäihmisten syrjäytyminen digiyhteiskunnasta ei ole ohimenevä ongelma, vaan kahtiajakautuminen jopa syvenee ajan kanssa. Vapaaehtoiset tekevät hienoa työtä, mutta jos tietokonetaidot ovat kansalaisvelvollisuus, niin voiko se olla pelkästään vapaaehtoisten varassa, kysyy Stenberg. Itse en voi kuin kuin kysyä, milloin Suomessa herää se todellisuudentaju, että kaikki toiminto ei voi olla kokonaan sähköistä?

Lähteet:
http://yle.fi/uutiset/digiyhteiskunta_unohtaa_ikaantyneet__asioiden_hoito_siirtyy_lapsille/8343745 
http://yle.fi/uutiset/en_mina_viitti_opetella_painamaan_nappyloita__moni_ikaihminen_vierastaa_verkkopankkia/8854761 
http://yle.fi/uutiset/nordea_lopetti_kateisen_kasittelyn__ikaihmisten_on_pakko_opetella_kayttamaan_pankkiautomaattia/8572592 
http://www.vtkl.fi/fin/kampanjat/seniorsurf/ 
http://www.ykliitto.fi/yk70v/kulttuurinen/monikulttuurisuus 
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080522005399_uu.shtml 
http://www.valli.fi/ikateknologiakeskus/ 

Robotisaatio - uhka vai mahdollisuus ikääntyneiden hyvinvointipalveluissa?

Olisitko tulevaisuudessa valmis antamaan palvelurobotin hoitaa ikääntynyttä itseäsi tai lähimmäistäsi ? Vai haluaisitko inhimillistä ihmisen tuottamaa hoitoa ja huolenpitoa? Toisaalta, onko tällaiselle vastakkainasettelulle lainkaan tarvetta, sillä
voisiko robotisaatio ollakin tulevaisuuden oleellinen ja oiva osa uudistuvaa
hyvinvointipalveluiden kokonaisuutta? Mitä asiasta ovat mieltä eri tutkijat ja millaisia tutkimuksia ja yhteistöitä asian tiimoilta on meneillään Suomessa?

Robottihylje Paro "hoivatyössään".

Robottiautomaatiota ja robotteja on jo pitkään ollut käytössä sosiaali- ja terveydenhuollossa mm. robottikirurgiassa, lääkkeiden jakelussa ja kuljetuksissa, proteeseissa, kuntoutuksessa, ruokailun apuvälineenä, esineiden nostamisessa ja kognitiivisessa avustamisessa. Myös terapiaa varten on erityisesti muistisairaille kehitetty robottihylje Paro (Sosiaalialan työnantajat ry, 2016). 

Robottiteknologia kehittyy jatkuvasti ja tutkimukset palvelurobottien kehittämiseksi sekä niiden mahdollisuudesta käyttää vanhustenhoidossa on nykypäivää sekä samalla tulevaisuutta. Olisiko palvelurobotti sitten korvaava hoitotyöntekijä vai avustaisiko se inhimillistä hoitotyöntekijää niin, että se vapauttaisi hoitohenkilökuntaa varsinaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen hoidettavan kanssa? 

On varmasti oikeutettua pohtia, uhkaako tulevaisuuden robotisaatio viedä hoitohenkilökunnan työpaikkoja ja heikentyykö mahdollisesti potilasturvallisuus vai luoko se mahdollisuuden parantaa hyvinvointipalveluita niin, että toisarvoiset, vaikkakin tärkeät, työt teetettäisiin robottien avulla ja varsinaista inhimillistä läheisyyttä ja kosketusta omaavaa hoitotyötä voitaisiin lisätä nykyisestä?

Robotisaatioaktivisti Christina Andersson Robotics Finland'ista esitteli sosiaalisen Zora-robotin MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa (14.7.2016). Zora-robottin nähtiin ohjelmassa suorittavan aamujumppaohjelman. Zora-robottia seuraamalla voi tehdä jumppaohjelman eri tasoisen kuntoilijan mukaan - ohjelmassa esitettiin tuolilla suoritettavia perusliikkeitä musiikin kera. 

Christina Andersson esitti myös mielenkiintoisen vision hoitotyön kehittämisestä robotisaation avulla. Hän kuvaa tulevaisuuden hoitotyön muuttuvan sellaiseksi, missä robotteja voidaan käyttää apuna mm. logistiikan, lääkejakelun ja erilaisten kirjaamistehtävien töissä, kirjojen lukemisessa ja hoitohenkilökunta voisi käyttää vapautuvia resursseja luovempaan ja inhimillisempään hoitotyöhön, johon tällä hetkellä hoitohenkilökunnalla on entistä vähemmän aikaa. Mikäli sosiaali- ja terveydenhuollon robotisaation kehitys menisi Anderssonin kuvaamaan suuntaan, olisi kehitys varmastikin tervetullut muutos. Tämän tapaisella kehityksellä ei hoitotyöpaikat välttämättä vähenisi, mutta toimenkuvat muuttuisivat merkittävästi. 

Elinkeinoelämän keskusliiton 2015 järjestämässä Vaasan yliopiston ja ammattikorkea-koulujen koulutuksen suunnittelijoille ja kehittäjille suunnatussa työpajassa Andersson
myös totesi, että robotisaatio on isompi asia kuin Internet oli aikoinaan. Työpaja oli osa EK:n koordinoimaa Digitalous ja korkeakoulutus -hanketta, joka tuottaa näkemystä digitalisaation aiheuttamista muutospaineista osaamiseen ja koulutukseen. Osaamisen ja koulutuksen muutokseen vastauksia etsivässä hankkeessa on EK:n lisäksi mukana Aalto-yliopisto ja Laurea-ammattikorkeakoulu.(EK, 2015)


Myös Elinkeinoelämän keskusliitto on samalla kannalla Anderssonin kanssa siitä, että robotit eivät veisi ihmisiltä töitä, mutta työ kyllä muuttuisi. EK totetaa, että hoitotyössä robotiikkaa hyödynnetään yhä enemmän ja että robottien panosta tarvitaan esimerkiksi käyttäjäystävällisten apuvälineiden kehittämisessä vanhustenhoitoon. EK:n asiantuntijan Marita Ahon mukaan hoitotyön opettamisessa on menossa iso murros. Aho sanoo myös, että on irrottauduttava siilomaisesta ajattelusta ja edettävä kohti laaja-alaisempaa, ihmiskeskeisempää ja ilmiöpohjaisempaa tapaa ratkaista hoitotilanteet.(EK, 2015)

Oxfordin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet ja laskeneet millä todennäköisyydellä eri ammatit häviävät tai niiden sisältö muuttuu olennaisesti 10-20 vuoden sisällä. Kyseistä tutkimusta on HS:n mukaan Suomeen soveltanut Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. Sen mukaan digitalisaatio uhkaa yli kolmannesta Suomen ammateista. Ihminen pärjää kuitenkin kuulemma parhaiten luovuutta, sosiaalisia taitoja ja motorista näppäryyttä edellyttävissä tehtävissä. Oxfordin tutkijat ovat määrittäneet yhdeksän aihealuetta, joissa ihminen päihittää robotin ylivoimaisesti ja ne ovat tutkimuksen mukaan omaperäisyys, taiteelliset taidot, muiden avustaminen ja ihmisistä huolehtiminen, neuvottelu, suostuttelu, sosiaalinen havaintokyky, ahtaa työolot ja hankalat asennot, sorminäppäryys ja manuaalinen näppäryys (HS, Ura&Raha,2016).

Jos miettii Oxfordin tutkijoiden tutkimustuloksien perusteella hoitotyön muuttumista entistä enemmän robottien tekemäksi, ei tällainen visio ole liene toteutumassa aivan pienellä aikavälillä eikä ilman perustavaa laatua tehtyjä tutkimuksia. Hoitotyö kun edellyttää tulevaisuudessakin edelleen kiistatta mm. neuvottelu-, suostuttelu- ja sosiaalista havaintokykyä, muiden avustamistaitoa sekä ihmisistä huolehtimistaitoa, puhumattakaan tutkijoiden määrittämistä muista aihealueista, joissa ihminen päihittää robotin. Robottien käyttäminen muussa hoitotyössä esiintyvissä tehtävissä kuitenkin vapauttaisi henkilökunnan luovempaan, sosiaalisempaan ja inhimillisempään hoitotyöhön, joita peräänkuulutetaan päivittäin julkisessa keskustelussa puhuttaessa vanhusten hyvinvointipalveluista.

Hyvinvointipalveluita ja robotimaatiota pohdittaessa, on myös otettava monia muitakin näkökohtia huomioon. Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE) -hankkeen tilanneselvitys 2015 toteaa, että hanke tutkii monitieteisesti palvelurobotiikan mahdollistavat tuotteiden ja palveluiden innovoinnin ja hyvinvointipalveluiden uudistumisen erityisesti ikääntyvän väestön tarpeisiin. Tilanneselvityksessä kerrotaan, että palvelurobotiikkaa on tärkeää tarkastella monista eri näkökulmista ja eri tasoilla, yksittäisestä käyttäjästä aina systeemitasoon asti, jotta voidaan varmistaa palvelurobotiikan järkevä ja vaikuttava käyttö. (ROSE-konsortio, Tilanneselvitys 2015)

Selvityksessä myös todetaan, että Eurobarometri (2012) -tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista ja kolme viidesosaa eurooppalaisista ajattelee, että robottien käyttö tulisi kieltää lasten, vanhusten ja vammaisten ihmisten hoidossa. Jopa 84 % suomalaisista vastaajista kokee epämukavana, että robotti hoitaisi omia lapsia ja ikääntyneitä vanhempiaan, ja vain 7 % hyväksyisi robottihoitajan. Tosin selvityksessä mainitaan toisesta kyselytutkimukseen osallistuneesta 2000 ihmisen kokoisesta ryhmästä , jossa havaittiin, että erityisesti ikääntyneet ihmiset haluavat robotin avukseen, jos se auttaisi heitä säilyttämään itsenäisen toimintakyvyn. Ihmishoitaja koettiin silti mieluisammaksi kuin robottihoitaja. Robotit hyväksytään selvityksen mukaan helpommin, mikäli niiden koetaan työskentelevän ihmisten rinnalla eikä korvaavan ihmisiä. ROSE-tutkimuksessa todetaankin hoitoalan olevan haasteellinen, johtuen eettisten, lainsäädännöllisten ja sosiaalisten tekijöiden keskeisestä asemasta. (ROSE-konsortio, Tilanneselvitys 2015)

Entä mikä on vastuukysymys, mikäli robotteja käytettäisiin hoitotyössä? Myös tätä seikkaa ROSE-hanke selvittää ja tutkii. Tutkimuksissa pohditaan, miten vastuu jakautuisi laitevalmistajan, käyttöönottajan, hoitohenkilökunnan ja lainsäätäjien kesken. Mahdollinen robotteihin ohjelmoitava moraalinen päätöksenteko arvelluttaa tutkijoita ja kysymys on selvityksen mukaan kiistanalainen. (ROSE-konsortio, Tilanneselvitys 2015)


Kaikesta päätellen, robotisaatio on tulevaisuutta myös ikääntyneiden hoivapalveluissa. Millaiseksi sen osuus ikääntyneiden hoidossa muodostuu, on pitkälle kiinni tutkijoiden ja asiantuntijoiden hankkeiden ja tutkimusprojektien loppulausunnoista ja päätelmistä. 


Itse katsoisin robotisaation olevan enemmäkin mahdollisuus kuin uhka, mutta kuten ROSE-konsortiossakin on todettu, on paljon eri tekijöitä, joiden vaikutukset on huolella selvitettävä ennen robottien laaja-alaista käyttöönottoa ikääntyneiden hyvinvointipalveluissa. Kokemukset palvelurobottien käytöstä ovat vielä myös melko pieniä otoksia, joten niitäkin tulisi lisätä, jotta saataisiin laajempaa käyttökokemustietoa. Lisäksi hoitoalan koulutuksia on kehitettävä ja lisättävä muuttuvan toimialan mukaiseksi niin alalla jo toimiville kuin uusille tulokkaille, jonka myötä hoitoalan digitalisoituminen voisi houkutella uusia työntekijöitä ja lisätä myös alan houkuttelevuutta omalta osaltaan. 


Lähteet:
http://www.sosiaaliala.fi/robotit-marssivat-myos-hyvinvointipalveluihin/  http://www.aka.fi/globalassets/33stn/tilannekuvaraportit/tech-kyrki-robotiikkahyvinvointi-jaterveyspalveluissa_20160104.pdf 
https://vttblog.com/2016/03/15/palvelurobotiikkaa-ikaantyvan-vaeston-avuksi-avaimena-kayttajalahtoinen-yhteiskehittaminen/
http://www.innohoiva.fi/tuote/paro-hyljerobotti/
http://www.hs.fi/tiede/a1362731706918
http://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2015/04/29/robotit-eivat-vie-tyota-ihmisilta-mutta-tyo-muuttuu/
http://zorarobot.fi/robotti/seniorit/
http://www.hs.fi/ura/a1451969493383 
http://yle.fi/uutiset/hoitorobotit_kiiruhtavat_vanhustyohon/6140646
https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/luentomateriaali/2016/robotit_ja_hyvinvointipalveluiden_tulevaisuus_-_ville_kyrki_id_1944.pdf
http://yle.fi/uutiset/hoitorobotti_jai_alypuhelimen_jalkoihin__lapimurto_vaatii_uusia_ominaisuuksia/8041163
http://markkinointi.laurea.fi/Kehittaja_1-2016/#/article/14/page/1-1
https://www.laurea.fi/tiedotteet/Sivut/Kehittaja-lehti-Robotit-ja-hyvinvointipalvelujen-tulevaisuus.aspx

Käsitteitä:

"Konsortio: Konsortio on yritysten jonkin erityisen, tilapäisen hankkeen toteuttamista varten muodostama projektiorganisaatio. Konsortio voi olla juridiselta muodoltaan tilapäinen työyhteenliittymä. Suurissa projekteissa se voi olla myös yhtiö, kuten avoin yhtiö tai osakeyhtiö. Projektin tarkoitus on tyypillisesti yhteisen tutkimus- ja tuotekehittelyhankkeen toteuttaminen tai yhteisesti toteutettava toimitus. Konsortiosopimus solmitaan sopimuksen osapuolten yhdessä toteuttaman projektin puitteiden ja hallinnon määrittelemiseksi."
(http://www.jarisotka.fi/teknologiajuridiikan-sanastoa-112010/ )