Tulevat vanhukset ovat valmiita maksamaan hoivapalveluista, mutta haluavat asua kotona

Ylen aamu-tv:ssä keskusteltiin keskiviikkona 3.8.2016 vanhusten ja vammaisten palveluasumisesta. (YLE Areena, 2016) Suunnitteilla olevien valtiollisten säästötalkoiden myötä jo ehkä lähitulevaisuudessa vanhukset ja vammaiset saattavat asua saman katon alla. Aiheesta oli keskustelemassa Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin ja Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen. Helin Vtkl:stä näkee asiassa positiivisena puolena asiassa sen, että tällainen malli voisi edesauttaa joustavaa asiakkaan palvelutarpeen täyttymistä, kun asumiskriteerit eivät ole niin tiukkaan säädeltyjä. Helin ei usko, että tarkoitus on sijoittaa asiakkaita tällaisiin laitoksiin itseoikoisesti, vaan että kyseessä on vaihtoehtoinen asumismuoto. Ohtonen Kehitysvammaliitosta taas näkee asiassa jopa piilevän uhan, että vammaisia sijoitettaisiin jälleen laitoksiin, vaikka juuri ollaan samanaikaisesti suunnittelemassa, että tulevaisuudessa kukaan kehitysvammainen ei asuisi laitoksissa. Molemmat keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, asumisvaihtoehto on sellaisenaan ihan hyvä, mikäli asiakasta itseään on asiassa kuultu ja asiakas on tämän asumismuodon itse valinnut. 

Keskustelu herätti kuitenkin minussakin huolen siitä, ollaanko menossa takaisin laitosmaisiin asumisratkaisuihin ja pyritään sijoittamaan palvelun tarvitsijoita kustannussäästöjen perusteella keskitettyihin asumisyksiköihin sensijaan, että asiakas saisi asua haluamallaan alueella muiden kansalaisten joukossa? Arvotetaanko tulevaisuudessa lainkaan itsemääräämisoikeutta, johon liittyy läheisesti suojaamisen periaate, joka voidaan määritellä heikkojen erityisryhmään kuuluvien henkilöiden, kuten lasten ja juuri vanhusten, oikeudeksi saada suojaa sekä ulkopuolisten että heidän itsensä aiheuttaia oikeudenloukkauksia vastaan? Säilyykö ikäihmisillä itsemäärämisoikeus siinä asiassa, missä he haluavat asua ja millaisessa asumisyhteisössä?

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen vuonna 2013 (VATT tutkimus 173) tekemän tutkimuksen mukaan enemmistö tulevista vanhuksista haluaa asua kotona ja on valmis maksamaan vanhuspalveluista. Tulevien vanhusten hoivatarpeet ja -toiveet vaihtelevat kuitenkin suuresti. Valtion taloudellisen tutkimuskeskus VATT:n tekemän tutkimuksen mukaan merkittävimmät erot liittyvät valintaan omassa kodissa asuisen ja palveluasumisen välillä. (VATT 22.8.2013 viitattu 8.8.2016) Samaisen tutkimuksen mukaan valinta omassa kodissa asumisen ja palveluasumisen välillä riippuu suuresti palveluasumisen hinnasta. Toisin sanoen palveluasumisen kysyntään voidaan vaikuttaa palveluasumista koskevalla tukipolitiikalla. Merkittävä osa vastaajista kuitenkin haluaa kyseisen tutkimuksen mukaan asua omassa kodissaan, vaikka palveluasumista tuettaisiin.

Nykytilanteessa ikäihmisen on mahdollista saada yhteiskunnalta erilaisia palveluja kotona selviämisen avuksi. Erilaisten tukipalvelujen, asunnon ja sen ympäristön muutostöiden sekä asumista avustavien teknisten ratkaisujen turvin on mahdollista asua pitkään kotona. Kodissa tehtäviä tavallisimpia muutostöitä ovat THL:n mukaan kynnysten poistaminen, ovien levennykset ja tasoerojen luiskaamiset. Kodin muutostöiden suunnittelussa tulee aina ottaa ensin huomioon henkilön suoriutumiseen vaikuttavat tekijät. Useissa tapauksissa terveydenhuollon ammattilainen tekee suosituksensa asunnon muutostöistä sosiaalihuollolle tai vakuutusyhtiölle.(THL 21.8.2015 viitattu 8.8.2016)

Myös erilaiset apuvälineet liikkumiseen ja arjen askareisiin liittyen ovat kovin tavallisia ikäihmisen arkea helpottavia. Liikkumista auttavat muun muassa rollaattorit ja pyörätuolit. Arjen askareiden apuna voivat olla esimerkiksi erikoisvalmisteiset keittiövälineet, turvahälyttimet, varrelliset noukkijat, suihkutuolit ja vaikkapa tukikaiteet esimerkiksi pesutiloissa ja WC:ssä korotetut ja käsinojalliset pöntön istuimet.

Monilla ikäihmisillä on kuitenkin oma käsityksensä siitä, mitä palveluja ja mihin hintaan on kotiin tällä hetkellä saatavissa. Yhä useammalle ikäihmiselle tulee myös usein yllätyksenä tulorajat ja silloin oma käsitys ja yhteiskunnan päättäjien käsitykset toimeentulon riittävyydestä eivät kohtaa - palvelujen saaminen yhteiskunnan varoin voi monesti päättyä jo palvelutarpeen suorittamiseen. Pelkkä ikä kun ei anna oikeutta yhteiskunnan palveluiden käyttöön yhteiskunnan varoin, sen on moni ikäihminen saanut kuulla palvelutarpeen arvioinnin ja taksiseteleiden anomisen yhteydessä. Jos mummo putoaa sängystä ja hänet käydään auttamassa takaisin petiin, siitä laskutetaan. Siivouspalvelu, ateriat turvaranneke, kaikesta maksetaan erikseen, kirjoitti Helsingin Sanomatkin artikkelissaan 'Mitä vanhusten kotihoidossa oikeasti tapahtuu' 15.2.2015. Nykyisessä palvelumallissa kustannuksia on saatu siirrettyä vanhusten maksettavaksi, eikä säästyneitä varoja ole käytetty riittävästi Kotihoidon kehittämiseen, kirjoittaa Helsingin Sanomat.(HS, 15.2.2015)

Kun mietin nurkan takana tulevaisuudessa lähestyvää omaa eläkeikää, niin suuri huoleni on oma juuri tuo toimeentulo ja sen ajan yhteiskunnan tarjoama vanhuspalvelu. Mikäli me tulevaisuudessa joudumme maksamaan itse omista vanhuspalveluistamme, voi palvelu jää saamatta niukan eläkkeen takia. Vain tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan vanhuspolitiikkaa ollaan Suomessa oikeasti nyt viemässä? 

Lähteet:
YLE Areena: http://areena.yle.fi/1-3648085 Vanhusten ja vammaisten palveluasuminen on muuttumassa
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT:
  http://www.vatt.fi/ajankohtaista/uutiset/uutinen/tulevat-vanhukset-ovat-valmiita-maksamaan-hoivapalveluista-mutta-haluavat-asua-kotona 
  http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t173.pdf    
  http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/958 
THL: 
  https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/apuvalineet 
  https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky/apuvalineet/oppimateriaali/laajennettu-tietopaketti-kuntoutusalan-opiskelijoille/asuminen 
HS: Mitä vanhusten kotihoidossa oikeasti tapahtuu? http://www.hs.fi/sunnuntai/a1423809755859